Lammas
tiistaina, marraskuuta 18, 2003
Ensiksi viittaan edellisen merkinnän dvd-plattaan. Kaveri oli tukehtumassa nauruunsa jo nähdessään levyn kotelon. Ei siinä vielä mitään, mutta parhaat naurut tuli alkuvalikon kohdalla. Kuvashowssa oli pieniä virheitä, mutta ei se kummemmin menoa haitannut. Kaiken kaikkiaan pippalot olivat hyvät.
Viime viikonloppuna olin Turussa. Siellä järjestettiin vuotuisat Maata Näkyvissä -festarit. Gospelia soittelivat ja meno oli oikein loistava. Nukkuminen oli järjestetty sikäläisellä koululla eikä liikuntasali kovin hyvää uninautintoa tuonut, mutta onneksi yön aikana aivot ei toimi ainakaan tietoisesti. Kun päästiin koululle, en ottanut makuupussia esille vaan ainoastaan makuualustan. Perhana, sellaisia muodollisuuksia. Jos on kuuma ja lisäksi miehekkäällä aromilla höystetty liikuntasali nukkumapaikkana, ei sitä makuupussissa halua hikeentyä ja homehtua. Lauantaina oltiin pari kolme tuntia Turun keskustassa. Siinä ajassa ehdittiin käydä Tuomikirkolla kääntymässä sekä kahdessa kahvilassa. Harmi vaan kun lähdettiin jo lauantaiyönä ajamaan takaisin Vantaalle, mutta oikestaan ihan hyvä vaan. Sunnuntain ohjelma olisi ollut melko lyhyt, mutta kyllä se yksikin yö liikuntasalissa riitti. :-) Tänä vuonna varsinkin huomasi, että suurin osa festariväestä on siinä viidentoista ikävuoden paikkeilla. Positiivista tosin oli, että näin viikonlopun aikana ainoastaan kolme kaljapulloa enkä yhtään humalaista. Yksi poliisiautokin oli vaan, hieman eri meininkiä kuin Ankkarokissa huumekoirista puhumattakaan. ;-)
Ensi vuonna taas uudestaan, siitä sitten tuleekin jo neljäs kerta. Hemmetti, taidan olla ikiteini. :-)
Valokuvista tuli pimeähkössä elyseé-areenassa olosuhteisiin nähden melko loistavia. Jalustana toimi monesti kaide tahi tuettu polvi. Polvi on muuten hemmetin hyvä tuki. Ongelmaksi siinä jää ainoastaan heiluminen vaaka-asennossa, mutta yrittää pitää kamena paikoillaan sen about puoli sekuntia, niin se on sattumasta kiinni, tärähtikö kuva vai ei. Nyt kun kerron valokuvauksesta, niin tulikin mieleen: lauantai-iltana meidän nelihenkisestä poppoosta otettiin kymmenittäin kuvia ja ehkä loistetaan enemmän tai vähemmän edustavasti erään kristillisen nuortenlehden seuraavan numeron kansikuvassa. Ken tietää. :-)
maanantaina, marraskuuta 03, 2003
Kylläpäs oli railakas syysloma. Torstaina oltiin kavereiden kanssa ottamassa meillä kuppia, lauantaina ensiksi tupareihin ja loppuillaksi kotiviinipippaloihin. Rankka lauantai tuntui sunnuntaina päässä mukavana jyskytyksenä. Ensi perjantaina sitten uudestaan kun kaveri täyttää kahdeksantoista vuotta.
Lahjaksi ostetaan porukalla melkoinen paketti jos jonkinmoista tavaraa. Lahjan peruspilarina toimii pulkka, johon sitten kasataan tavarat. Mukaan laitetaan alkomaholia, tupakkaa, keksejä, kofeiinitabletteja, vaseliinia sekä erikois-dvd-lätty. DVD-levy koostetaan siten, että siihen laitetaan aasialaista pornoa valikoiden sun muiden herkkujen kera. Kuvagalleria on myös tulossa synttärisankarin parhaista kännikuvista sekä alkuvalikon kuva tulee luultavasti olemaan samanlainen kuin Nytissä kuin kaksi marjaa -jutut. Laitetaan sen aasialaisen tytön ja synttärisankarin kuvat vierekkäin ja molempien kuvien alle tekstit ja ammatti. Tekstien ja kuvien paikat tosin vaihdetaan. Taitaa kaverille tulla melkoin shokki. :-)
Taas alkaa tulemaan karmeita ajatuksia koeviikosta, kun jakso on jo edennyt yli puolen välin. Saksan sanat tuottavat melkoisia ongelmia. Tai siis, eihän ne tuottaisi ongelmia jos niitä lukisi, mutta siinähän se ongelma juuti on. Mantsa ei tee poikkeusta -- ongelmia siinäkin. Mikä hemmetti siinä on, kun nyt voisi vielä alkaa lukemaan kokeisiin, mutta ei niin ei. Pitää kaikki tietenkin jättää siihen viimeiseen viikkoon. Mantsa on kyllä melko mielenkiintoista, mutta vielä kun sitä jaksaisi lukea.
Loman aikana aloin taas vaihteeksi miettimään tulevaa kolmannen asteen koulutusta. Tällä hetkellä näyttää melko selvältä. Ajatuksen pyörivät Diakin ympärillä. Jos sinne menen ja kun sieltä ehkä joskus valmistun, niin silloin minusta tulee sosionomi. Siinä erikoistutaan kirkon nuorisotyönohjaajan ammattiin tai/ja diakoniksi. Itseäni kuitenkin miellyttää diakonin ammatti enemmän. Ei minusta olisi nuorisotyönohjaakasi. Kirkolla kun on viimeiset reilu kaksi vuotta viettänyt aikaa tehden vaikka mitä, niin siinä on huomannut, että ei nuorisotyönohjaaksi. Diakoni puolestaan kiinnostaa melkoisesti.
Pärjäilkää!
maanantaina, lokakuuta 27, 2003
Ja taas koulussa.. Vielä on yksi tunti jäljellä. Onneksi se sentään on mainoskurssi, jossa jaksaa olla toisin kuin solubiologian kursseilla. Aamuinen saksan välikoe meni melko hyvin. Oikeinkirjoituksen kanssa tosin oli hieman ongelmia. Varsinkin numerot tuottivat ongelmia.
Mikä siinä on kun ihmiset ovat näsäviisaita? Ei siinä mitään jos jonkin hieman näsäviisaan kommentin heittää leikillään, mutta jos vittuillakseen koko ajan, niin menee pikkuisen yli. Asiaa vielä pahentaa, että näsäviisaat kaverini eivät ole pahimmassa puberteetti-iässä vaan täysi-ikäisiä. Jos ollaan miettimässä steissille menoa, niin herra näsäviisas tyrmää ajatuksen liian pitkän matkan takia. Jestas sentään, ei steissi välttämättä tarkoita Hesan rautatieasemaa niin kuin hän luulee vaan asemaa yleensä. Steissi-sana on tullut englanninkielen sanasta station ja se merkitsee asemaa, ei erityisesti Hesan rautatieasemaa. Ei jumalauta ihmiset osaavat olla tyhmiä. Sitten kun aletaan puhua, että jos mentäisiin lähimmälle snägärille syömään, niin se sitten sopii. Prkl wannabe-stadilainen, miksi Luoja on luonut kaikessa suurudessaan myös näsäviisauta. Hän koettelee.
Noh, yritän kestää. Prkl.
sunnuntaina, lokakuuta 26, 2003
Hemmetti kun tuppaa unohtumaan tämä harrastus. No, ei siitä sen enempää. Kolmessa viikossa maailman meno on ainakin minun osaltani mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin. On ollut isoskoulutusleiriä, koulunkäyntiä, ajantappamista ja vaikka mitä muuta.
Syysloma alkaa uhkaavasti lähenemään. Kaksi päivää koulua ja sitten on viisi päivää lomaa, viikonloppu siinä mukana. Keskiviikkona olisi tarkoitus lähteä Viroon. On vielä auki, ollaanko kaksi vai ainoastaan yksi päivä. Itse tosin lämpenen enemmän yhden päivän ajatukselle. Tupakkaostokset - ja miksei myös viinaostokset - ehtii tehdä ja käydä pyörimässä pikaisesti Vanhassa kaupungissa.
Tänään sain vihdoin ja viimein lähetettyä Ifille pikkusiskon riparikuvat tulostettaviksi. Ei mennyt kuin neljä kuukautta. Aina unohtunut ja tänään sain ruutia perseen alle kun hän _hiukan_ huusi minulle minun saamattomuudestani. Tällä hetkellä poltan hänelle Anssi Kelan uusinta albumia, sekin pitänyt polttaa luultavasti jo kuukauden jos ei kahta. Sisko tietenkin piikitteli mina neljästä kuukaudesta koko päivän. "Ehkä mä voin laittaa sulle kahviyt neljän kuukauden päästä". Perhe on tärkein, kuten Pikku G laulaa. Pikku G:stä vielä sen verran, että hemmetti kun poika tekee heikkoa musiikkia. Noh, eiköhän kevääseen mennessä Pikku G -villitys ole vaihtunut ties mihin. Nauti G vielä kun voit!
Jihuu, alle kolme viikkoa enää, niin on Maata Näkyvissä -festarit. Paikkana sijaitsee Turku, Suomen ihanin kaupunki. Itse tapahtuma järjestetään messukeskuksessa ja Elysee-areenalla. Festarit ovat gospel-painotteiset ja porukkaa käy paikan päällä vuosittain reippaat kymmenentuhatta. Tänä vuonna täytyy taas mennä areenan käytäville korso-kyltin kanssa ja katsoa ohikulkijoiden ilmeitä. Korso-sana herättää melkoisia mielikuvia ihmisissä ja juteltavaa löytyy. Myös ohikulkijat naurajat tuovat oman hauskuutensa. Tom Waitsia lainaten; away boys!
tiistaina, lokakuuta 07, 2003
Perhana, miltei päässyt unohtumaan tämä bloggaus. Sitä sen syksyn tuleminen ja tekeminen teettää. Viime aikoina taas on tapahtunut vaikka mitä. Koeviikko meni ja huomenna on kokeidenpalautuspäivä. Ehkä pitäisikin olla huomenna poissa, ettei mielenterveys järky.
Eilen uuden jakson alkaessa minulla alkoi D-saksa, eli siis lukiossa aloitettu saksa. Se alkaa aivan alkeista. Enää puuttuu tämän jakson kirjat, mutta eiköhän sekin asia korjaannu tänään.
Vitsi, nyt ei jaksa seisten kirjoitella nettikahvilasta, myöhemmin lisää. Menen nyt täyttämään keuhkoni savulla. Kuulemisiin. :-)
sunnuntaina, syyskuuta 21, 2003
Eräs tanssinopettaja kuulemma ensimmäiseksi aamulla menee peilin eteen ja huutaa tahi sanoo kovalla äänellä "mul on ihaaana body!". Itse tänä aamuna psyykkasin itseäni samalla tavalla ja porukat kyllä ihmettelivät aamupalapöydässä olemustani. Varsinkin äiti, pikkusisko kun on jo tottunut luovaan hulluuteeni. :-)
Eilen tuli katsottua kaveriporukan kanssa The Ring. Oli melko hyvä, mutta loppuvaiheessa alkoi olemaan osittain pitkästyttävä. Viimeisen kahden minuutin tapahtumia ei olisi kyllä arvannut ennalta. Hyvä vaan, että tapahtuu yllättäviä tapahtumia eikä kaikki mene niin kuin voisi olettaa. Ihan hyvä maku jäi leffasta, mutta en kyllä toiste katsoisi. :-)
Perhana, koeviikko alkaa taas lähestyä. Ensi torstaina alkaa, mutta eipä minulla ole kokeita vielä nyt alkavalla viikolla. Seuraavan viikon jälkeen sitten onkin kaikki kokeet. Onneksi on sentään vaan neljä koetta. Kaikki tosin lukuaineita, mutta eiköhän se siitä mene.
Olen alkanut miettiä pitäisikö nakata Linux tähän koneeseen. Täytyy tutkia miten eri distrot tukevat kannettavia tietokoneita. Tietotaito kun ei riitä järkyttäviin säätöihin vaikkapa äänikortin kanssa. Helppo paketti, joka toimisi ja löytäisi helposti kaikki laiteet ja ne vielä toimisivat kunnolla. Minidiscin toiminta Linuxissa hiukkasen epäilyttää. Täytyy sitäkin asiaa tutkailla.
Huh, tämähän on jo viiden päivä ilman kännykkää. Tai siis kyllä minulla kännykkä on, mutta laskut maksamatta. Ihan hyvin sitä pärjää ilman kännykkää. Välillä kyllä on tunne, että perhana pitäisi olla kännykkä. Kerran vasta olen lainannut kaverin kännykkää. Noh, onneksi joitakin asioita voi hoittaa Messengerin kautta. Tuosta tulikin mieleen, että toimiikohan Messenger Linuxissa. Microsoftin tekele kun on, mutta jos joku olisi väsännyt jonkinlaisen Messenger for Linux -tyyppisen ohjelman.
Seuraava jakso on kyllä melko karmea. Jokainen päivä alkaa mukavasti kahdeksalta ja sitten on pari tuntia koulua höystettynä ronskilla määrällä hyppytunteja. Keskiviikot taitaa olla kahdeksasta neljään päiviä. Päivässä on tosin kolme oppiainetta, mutta jokaisen tunnin jälkeen on tietenkin hyppytunti. No, taidampa viettää kirjastossa entistä enemmän aikaa. :-)
keskiviikkona, syyskuuta 17, 2003
Toissapäivänä kävin Stockmannilla shoppailemassa. Aluksi piti ostaa ainostaan housut, mutta mukaan tarttui myös samettinen talvitakki. Housut ovat myös sammarit. Olen hemmetin tyytyväinen, ku vihdoin sain raahattua itseni ostoksille. On nimittäin ollut jo "muutaman" hetken to do -listalla. Housut on vihreät ja takki on väriltään keltaisen ja jonkinlaisen vihreän sekoitus. Älkää ihmetelkö jos värit kuulostavat oudoilta, nimittäin minulla on punavihersokeus. Uusien vaatteiden myötä minua on luonnehdittu 70-lukulaiseksi. :-)
Katos perhana, olen unohtanut raportoida perjantaista. No, tässä tulee lyhyt stoori. Kaveri sai synttärilahjaksi Alkon halvimman omenaviinin ja seitsemän desilitran Kossun. Oli tyytyväinen ja melkoisessa humalassa. Itse olin varautunut Bacardi Breezereillä, Palmu- ja Otto-lonkeroilla. Minun ilta meni kerrassaan loistavasti, ei aikoihin ole ollut noin hyviä bileitä. Moisia pitäisi olla useammin. Ehkäpä kuitenkin on hyvä, ettei samantapaisia bileitä aivan joka viikonloppu ole, koska koulunkäynti saattaisi "häiriintyä".
Hemmetti kun osaa väsyttää. Kahvikaan ei pahemmin auta, helpottaa kyllä. Tänään on sitten ruotsin aine kirjoitettava. Aihetta en tiedä vielä, mutta ei aihe kovin vaikea voi olla. Sanakirja pitäisi vielä etsiä tahi sitten haen kirjastosta. Nämä keskiviikot on aina näitä tyhmiä päiviä, kun keskellä päivää reilun kolmen tunnin hyppytunti. No, on se melkein aina mennyt ihan mukavasti. :-)
Lukuvuoden alussa koulun 45 minuutin oppitunnit muuttuivat 75 minuutin pituisiksi. Ennen vaihtumista oli järkyttävä panikointi miten tunneilla jaksaa istua niin kauan ja kaikenmaailman muita ennakkoluuloja. Nyt kun on noin kuukauden ollut pidemmillä tunneilla, niin voi sanoa, ettei ne edes ole pahoja. Yllättävän nopeasti menevät. Siinä 60 minuutin kohdalla kyllä alkaa vähän väliä katsomaan kelloa. Nojoo, ennen kun oli 45 minuutin tunnit, niin 30 minuutin kohdalla alkoi katsomaan kelloa. Onneksi on tullut nämä pidemmät, mitään hemmetin lyhyitä tunteja enään, 75 minuuttiset rokkaa ihan huolella. :-)
Vi ses!
